lauantai 29. lokakuuta 2016

post concert depression



jotain biisejä, joita olen kuunnellut paljon ja fiilistellyt

Viime aikoina musiikki on ollut mulle erityisen tärkeää. Mua nyt on masentanut hirveästi, vaikka tässä kuussa on tapahtunut kaikkea kivaakin.
   Tässä kuussa täytin 21 vuotta, vietimme taikatattipäivää, kävin syyslomalla Tampereella, kuvattiin Tuulian kanssa Jyväskylässä balleriinakuvia ja viime tiistaina kävin Helsingissä katsomassa Twenty One Pilotsia.
   Viime tiistai oli niin hyvä päivä pitkään aikaan. Skippasin koulun ja mun sisko Henna ja sen poikaystävä tuli hakemaan mua punaisella pakettiautolla joskus yhden jälkeen. Kuunneltiin musiikkia ja laulettiin koko automatka Helsinkiin asti. Siskoni ja minut jätettiin Vallilan varikolle, josta me hyppäsimme spåraan ja menimme keskustaan. Kävimme kaupoissa ja syömässä. Mun kaveri ja sen kaveri oli myös menossa katsomaan twenty one pilotsia, mutta me ei ehitty näkemään koko päivänä. Ja mun toinen sisko ja sen äiti oli myös katsomassa sitä. Olin myös sopinut seitsemäksi tapaamisen Töölön kisahallille jonkun tytön kanssa keneltä mun piti ostaa kengät. Joskus seitsemän jälkeen löydettiin kisahallin parkkipaikalle ja pian se tyttö tuli sinne autolla ja ostin kengät ja hän tarjoutui heittämään meidät jäähallille. Siellä oli hirveät jonot ja käveltiin vaan pokkana jonojen ohi ja soittelin mun kaverille, että jos ne olisi jonossa lähempänä ovia, mutta ne olikin jo ison ihmismassan keskellä. (se mun kaveri kerto, että siellä oli ollut niin tiivis tunnelma, että hänen tupakkansa kärvensi jonkun tytön hiuksia) Mentiin Hennan kanssa sitten outoon jonoon joka vaa ilmestyi jostain sivusta ja päästiin nopeasti sisälle. Kävin ostaa korvatulpat, jottei ikuinen tinnitykseni pahenisi. Sitten mentiin istumaan pakoillemme ja lämppäri oli vetämässä viimeistä biisiään. Puolen tunnin päästä Twenty One Pilots aloitti soittamaan. Ah. Se oli luultavasti tähän asti mahtavin keikka jolla olen ikinä ollut. Siellä tapahtu kaikkee. Tyler ilmestyi yhtäkkiä katsomoon. Tyler juoksi hamsteripallolla yleisön päällä. Tyler kiipesi pylvääseen. Josh teki voltin. Se oli upeaa. Keikan loputtua ja My heart will go onin saattelemana yritettiin änkeä ihmismassan läpi aulaan, jossa me sovimme siskomme ja äitipuolemme kanssa tapaamisen. Juteltiin siinä hetki, käytiin halaamassa Brytä ja sitten lähdimme ajamaan takaisin Jyväskylään. Pysähdyimme hetkeksi Mäntsälässä syömässä. Lauloimme neljään asti autossa ja olimme perillä. Oli mahtava päivä.
   Mulla tulee aina keikkojen jälkeen sellanen keikan jälkeinen masennus. Koska musta tuntuu että mun elämä on nyt ohi ja olo on tyhjä. Mutta hienot keikat vaan saa mussa aikaan suuria tunteita. Siks en käy sellaisissa usein.
   Hassua, että ennen tiistaita ehdin jo olla sitä mieltä, että mua enää kiinnosta se keikka niin paljoa.

tässä jotain kuvia viime ajoilta mitä en oo jaksanut julkaista.

0_14 0_5 IMG_2054 IMG_1227 IMG_20160801_164351 IMG_20160813_175110 IMG_20160801_111808 IMG_20160801_135322 IMG_20160816_161139 IMG_20160805_020609 iisaaaa IMG_0951.CR2 IMG_20160917_221920 IMG_20160919_161054 IMG_2140 0_7 0_4 00 IMG_3062 IMG_2834 IMG_2840 IMG_20160907_174635 IMG_20160926_164030 IMG_3195 IMG_3108 IMG_3439 IMG_3729 IMG_20161021_163445 IMG_20161022_041330 IMG_20160918_002016 IMG_20161025_151433 IMG_20161025_224943 IMG-20161026-WA0004

2 kommenttia:

  1. Hymähtelinpä muutamankin kuvan kohalla, ihania! ♥ Tiiän tasan tarkkaan ton keikkamasennuksen. En vaan oo ite oo niin pitkään aikaan ollu keikalla että sekin vähän masentaa. D: pitäis korjata asia. Tsemppiä pimeneviin iltoihin, ne kyl vaatii veronsa ja saa tehä extrapaljon töitä että mieli pysyis pirteenä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis keikat on ihan parasta mut siks pahinta :D if you know what i mean. Kiitos tsempeistä❤ Vaikka yleensä vihaan talvea niin nyt toi lumi vaan jotenki piristää ja on ihana lähteä aamulla ulos kun lumihiutaleet leijailee hitaasti. Toivottavasti se pysyis koko talven niin olisi edes vähän valoisampaa! tsemppiä sullekin ihana ❤

      Poista